Ulkomaalaislakia muutettiin vuoden 2026 alussa. Lakimuutoksen myötä pysyvän oleskeluluvan saaminen ei enää perustu ensisijaisesti Suomessa vietettyyn aikaan, vaan hakijalta edellytetään aiempaa vahvempaa näyttöä kotoutumisesta, työelämään osallistumisesta ja yhteiskuntaan kiinnittymisestä. Muutos on osa laajempaa maahanmuuttopolitiikan uudistusta, jonka tavoitteena on kytkeä pysyvä oleskeluoikeus entistä tiiviimmin hakijan tosiasialliseen asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa.
Muutokset koskevat pysyvän oleskeluluvan lisäksi myös pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupaa (P-EU-lupa). Uusia säännöksiä sovelletaan hakemuksiin, jotka on jätetty 8.1.2026 tai sen jälkeen.
Lakimuutoksen tavoitteena on vahvistaa kotoutumista, kannustaa pitkäjänteiseen työelämään osallistumiseen ja liittää pysyvän oleskeluoikeuden saaminen aiempaa tiiviimmin hakijan tosiasialliseen kiinnittymiseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Käytännössä uudistus merkitsee sitä, että pelkkä riittävän pitkä Suomessa oleskelu ei enää useimmissa tilanteissa riitä, vaan hakijan on osoitettava täyttävänsä myös uusia kotoutumista ja työelämää koskevia edellytyksiä.
Hallituksen esityksessä (HE 62/2025 vp.) korostetaan, että uudistuksen tavoitteena ei ole pelkästään pidentää asumisaikaa, vaan muuttaa koko pysyvän oleskeluluvan myöntämisen logiikkaa. Esityksen mukaan pysyvä oleskeluoikeus halutaan jatkossa myöntää ensisijaisesti henkilöille, jotka ovat osoittaneet kotoutuneensa Suomeen esimerkiksi kielitaidon, työelämään osallistumisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen kautta.
Oikeudellisesta näkökulmasta kyse on merkittävästä painopisteen muutoksesta. Verrattuna aiempaan, integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan korostuu verrattuna aiemman sääntelyn edellytykseen pitkäaikaisesta laillisesta oleskelusta.
Kuuden vuoden asumisaika on uusi lähtökohta oleskeluluvan myöntämiselle
Merkittävin muutos koskee Suomessa asumisen kestoa. Aiemman neljän vuoden sijaan pysyvän oleskeluluvan myöntäminen edellyttää pääsääntöisesti kuuden vuoden yhtäjaksoista oleskelua Suomessa. Kulunut aika ei ole ainut edellytys, vaan hakijan tulee edelleen täyttää myös muut ulkomaalaislaissa säädetyt luvan myöntämisen edellytykset, kuten yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä luvan perusteeseen liittyvät vaatimukset.
Hallituksen esityksen mukaan kuuden vuoden asumisaikaa ei ole tarkoitettu yksinään osoittamaan riittävää kiinnittymistä Suomeen. Asumisaika toimii vähimmäisvaatimuksena. Tämä osoittaa, että lainsäätäjä on halunnut siirtää arvioinnin painopistettä pois pelkästä ajan kulumisesta kohti hakijan tosiasiallista yhteiskunnallista asemaa.
Hallituksen esityksen mukaan lakimuutosten tarkoituksena on korostaa ulkomaalaisen omaa aktiivista kotoutumista. Tällaisella lainsäädäntöratkaisulla voi olla positiivisia vaikutuksia haavoittuvassa asemassa olevien ulkomaalaisten aktiiviseen kotoutumiseen. Toisaalta se saattaa tarkoittaa sitä, että esimerkiksi traumatisoituneet, vähän koulua käyneet ja/tai luku- ja kirjoitustaidottomat ulkomaalaiset jäisivät aiempaa useammin ilman pysyvää oleskelulupaa tai ainakin, että sen saamisessa menisi vähimmäisoleskeluaikoja pidempään sen vuoksi, että henkilöltä puuttuisi tarvittava kielitaito tai työhistoria. Maahanmuuttovirasto on arvioinut, että ainoastaan noin 20–30 % kansainvälistä suojelua saaneista voisi saada pysyvän oleskeluluvan kuuden vuoden jälkeen. Valtaosa kansainvälistä suojelua saaneista jäisi tämän arvion perusteella määräaikaiselle luvalle vielä kuuden vuoden oleskelun jälkeenkin. Yhdessä sen kanssa, että kansainvälisen suojelun perusteella myönnettävien jatkolupien voimassaolon pituutta on lyhennetty, tämä merkitsisi sitä, että he joutuisivat hakemaan uusia määräaikaisia lupia toistuvasti. Tämä merkitsisi myös sen riskiä, ettei lupaa myönnettäisi sen perusteiden mahdollisesti poistuttua
Kielitaito ja työhistoria nousevat keskeiseen asemaan
Yksi merkittävimmistä uudistuksista koskee pysyvän oleskeluluvan myöntämisen aineellisia edellytyksiä. Lakimuutoksen myötä hakijan tulee lähtökohtaisesti osoittaa riittävä suomen tai ruotsin kielen taito sekä vähintään kahden vuoden työhistoria Suomessa. Aiemmin pysyvän oleskeluluvan saamisen painopiste oli ennen kaikkea Suomessa oleskelun kestossa ja muiden yleisten luvanmyöntämisedellytysten täyttymisessä, mutta uudistuksen jälkeen arvioinnissa korostuvat aiempaa enemmän hakijan tosiasiallinen kiinnittyminen suomalaiseen yhteiskuntaan.
Lainsäätäjän tavoitteena on ollut vahvistaa kotoutumisen merkitystä osana pysyvän oleskeluoikeuden saamista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hakijan tulee pystyä osoittamaan paitsi lain edellyttämä asumisaika myös se, että hän on osallistunut työelämään ja saavuttanut sellaisen kielitaidon, jonka voidaan katsoa tukevan itsenäistä asiointia ja yhteiskunnallista osallistumista Suomessa.
Hakemusta valmisteltaessa onkin tärkeää varmistaa, että sekä kielitaidosta että työhistoriasta on esittää riittävä ja luotettava selvitys. Puutteellinen dokumentaatio voi johtaa lisäselvityspyyntöihin ja pahimmillaan hakemuksen hylkäämiseen, vaikka muut luvan myöntämisen edellytykset muutoin täyttyisivät.
Hallituksen esityksessä todetaan, että aikaisempi sääntely mahdollisti pysyvän oleskeluluvan saamisen myös tilanteissa, joissa hakija ei ollut oppinut suomea tai ruotsia eikä osallistunut työelämään. Uudistuksella pyritään muuttamaan tätä asetelmaa siten, että pysyvä oleskelulupa toimii kannustimena kotoutumiselle eikä pelkästään pitkälle oleskelulle.
Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että hakemusten valmistelun merkitys kasvaa. Kielitaito ja työhistoria eivät ole enää pelkästään hakijan taustatietoja, vaan varsinaisia oikeudellisia myöntämisedellytyksiä, joiden täyttyminen on pystyttävä osoittamaan riittävällä selvityksellä.
Nopeampi reitti pysyvään oleskelulupaan on edelleen mahdollinen
Vaikka pääsääntöinen asumisaikavaatimus pitenee kuuteen vuoteen, laki sisältää edelleen poikkeuksia.
Pysyvä oleskelulupa voidaan myöntää jo neljän vuoden yhtäjaksoisen oleskelun jälkeen, jos hakija täyttää lisäksi jonkin seuraavista edellytyksistä:
- vuositulot ovat vähintään 40 000 euroa
- hakijalla on Suomessa tunnustettu ylempi korkeakoulututkinto tai jatkotutkinto sekä vähintään kahden vuoden työhistoria
- hakijalla on erityisen hyvä suomen tai ruotsin kielen taito sekä vähintään kolmen vuoden työhistoria.
Lisäksi tietyissä tilanteissa Suomessa suoritetun korkeakoulututkinnon perusteella pysyvä oleskelulupa voidaan myöntää ilman lainkaan asumisaikavaatimusta. Myös alaikäisiä lapsia koskee oma poikkeussäännöksensä silloin, kun huoltajalla on pysyvä oleskelulupa, P-EU-lupa tai Suomen kansalaisuus.
Vaikka julkisessa keskustelussa lakimuutos on usein esitetty yksinomaan kiristyksenä, hallituksen esityksestä käy ilmi myös toinen tavoite. Lainsäätäjä on halunnut palkita hakijoita, jotka ovat integroituneet Suomeen tavanomaista nopeammin esimerkiksi korkean osaamisen, vahvan kielitaidon tai merkittävän työmarkkina-aseman kautta.
Tämä osoittaa, ettei uudistus ole pelkästään rajoittava, vaan samalla kannustava: aktiivinen kotoutuminen voi edelleen mahdollistaa pysyvän oleskeluluvan saamisen jo neljän vuoden jälkeen.
Rikostausta voi vaikuttaa luvan myöntämiseen
Lakimuutoksessa on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota myös hakijan rikostaustaan. Ehdoton vankeusrangaistus vaikuttaa jatkossa sekä pysyvän oleskeluluvan että P-EU-luvan edellyttämän oleskeluajan laskemiseen.
Tämä korostaa sitä, että pysyvän oleskeluluvan myöntäminen perustuu kokonaisarviointiin, jossa hakijan Suomessa oleskelun lisäksi voidaan ottaa huomioon myös hänen toimintansa oleskelun aikana.
Muutoksessa korostuu myös pysyvän oleskeluluvan kokonaisharkintaluonne. Vaikka rikostuomio ei automaattisesti estä luvan myöntämistä, ehdoton vankeusrangaistus vaikuttaa jatkossa suoraan pysyvän oleskeluluvan edellyttämän asumisajan laskemiseen. Samalla viranomaisen kokonaisarvioinnissa voidaan edelleen ottaa huomioon hakijan toiminta Suomessa laajemminkin. Tämä korostaa sitä, että pysyvän oleskeluluvan myöntäminen ei perustu yksittäiseen edellytykseen, vaan kaikkien lain mukaisten vaatimusten kokonaisarviointiin.
Asiantuntijan näkökulmasta rikostaustaa koskevat muutokset korostavat entisestään pysyvän oleskeluluvan kokonaisharkintaluonnetta. Vaikka ehdoton vankeusrangaistus vaikuttaa nyt suoraan asumisajan laskemiseen, viranomaisen on edelleen arvioitava hakemus kokonaisuutena lain ja hallinnon yleisten oikeusperiaatteiden mukaisesti. Jokainen tapaus ratkaistaan yksilöllisesti, eikä yksittäinen seikka automaattisesti ratkaise hakemuksen lopputulosta.
Siirtymäsäännöksillä on suuri käytännön merkitys
Lakimuutoksen kannalta ratkaisevaa on hakemuksen jättämisajankohta.
Jos pysyvää oleskelulupaa tai P-EU-lupaa koskeva hakemus on jätetty ennen 8.1.2026, siihen sovelletaan aikaisempaa lainsäädäntöä, vaikka hakemus ratkaistaisiin vasta lain voimaantulon jälkeen. Ratkaisevaa on siis hakemuksen vireilletulo, ei päätöksen antamisajankohta.
Tämä korostaa siirtymäsäännösten merkitystä ja sitä, kuinka olennaista oikea ajoitus voi olla hakijan oikeusaseman kannalta.
Mitä hakijan kannattaa huomioida?
Lakimuutosten jälkeen pysyvän oleskeluluvan hakeminen edellyttää entistä huolellisempaa valmistautumista. Hakijan on syytä varmistaa ennen hakemuksen jättämistä, että kaikki lain edellyttämät vaatimukset täyttyvät ja että niiden täyttymisestä on riittävä selvitys.
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi asumisajan, työhistorian, kielitaidon ja muiden lupaperusteiden huolellista arviointia. Jos hakemukseen liittyy epävarmuutta tai hakijan tilanteessa on poikkeuksellisia piirteitä, oikeudellinen neuvonta voi auttaa tunnistamaan mahdolliset riskit jo ennen hakemuksen jättämistä.
Lakimuutoksen käytännön vaikutukset vaihtelevat hakijan yksilöllisen tilanteen mukaan. Esimerkiksi henkilö, joka on asunut Suomessa yhtäjaksoisesti viisi vuotta mutta ei vielä täytä kielitaitovaatimusta tai vaadittua työhistoriaa, ei voi enää saada pysyvää oleskelulupaa pelkästään asumisajan perusteella. Vastaavasti hakijan, joka täyttää lain mukaiset poikkeusedellytykset esimerkiksi korkeamman tulotason tai Suomessa suoritetun korkeakoulututkinnon perusteella, voi olla mahdollista hakea pysyvää oleskelulupaa jo ennen kuuden vuoden määräajan täyttymistä.
Tästä syystä hakijan on syytä arvioida oma tilanteensa huolellisesti ennen hakemuksen jättämistä. Käytännössä oikea hakemisajankohta voi olla ratkaiseva sekä hakemuksen menestymisen että asian käsittelyn sujuvuuden kannalta. Huolellisesti valmisteltu hakemus vähentää lisäselvitysten tarvetta ja parantaa edellytyksiä sille, että viranomainen voi ratkaista asian käytettävissään olevan aineiston perusteella.
Lopuksi
Vuoden 2026 lakimuutokset merkitsevät selvää muutosta pysyvän oleskeluluvan myöntämisen lähtökohtiin. Lainsäätäjä on halunnut korostaa, ettei pysyvän oleskeluoikeuden saamisen perusteena ole enää pelkästään Suomessa vietetty aika, vaan myös hakijan tosiasiallinen kotoutuminen ja osallistuminen suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämän seurauksena hakemuksen huolellinen valmistelu sekä lain edellyttämien selvitysten kokoaminen ovat aiempaa tärkeämmässä asemassa.
Vaikka edellytyksiä on kiristetty, jokainen hakemus ratkaistaan edelleen yksilöllisen kokonaisharkinnan perusteella. Viranomaisen on sovellettava ulkomaalaislakia hallintolain, perustuslain, Euroopan unionin oikeuden sekä Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti. Mikäli hakemus hylätään, päätöksen lainmukaisuus voidaan tarvittaessa saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi muutoksenhakumenettelyssä.
Koska pysyvää oleskelulupaa koskeva sääntely on muuttunut aiempaa yksityiskohtaisemmaksi ja vaativammaksi, oikeudellinen neuvonta voi auttaa tunnistamaan mahdolliset haasteet jo ennen hakemuksen jättämistä. Huolellinen valmistautuminen voi parhaimmillaan nopeuttaa asian käsittelyä ja vähentää riskiä siitä, että hakemus viivästyy tai tulee hylätyksi puutteellisten selvitysten vuoksi.
Hallituksen esityksen perusteella on nähtävissä laajempi kehityssuunta, jossa oleskelulupajärjestelmää rakennetaan aiempaa enemmän kannustamaan pitkäjänteistä kotoutumista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pysyvän oleskeluluvan hakeminen edellyttää entistä huolellisempaa ennakkosuunnittelua ja hakemuksen juridista valmistelua. Oikeudellisessa neuvonnassa korostuu jatkossa erityisesti sen arviointi, täyttääkö hakija kaikki lain edellytykset ja miten nämä voidaan osoittaa viranomaiselle riittävällä selvityksellä.