E-Evidence muuttaa sähköisen todistusaineiston hankkimista rikosasioissa

Rikosten tutkinta on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana muuttunut, kun yhä suurempi osa rikoksista jättää jälkeensä digitaalisia jalanjälkiä. Riippumatta siitä, onko kyse tietoverkkorikoksesta, talousrikoksesta, huumausainerikoksesta vai henkeen ja terveyteen kohdistuvasta rikoksesta, sähköistä todistusaineistoa on olemassa yhä useammin. Sähköpostit, pikaviestit, pilvipalveluihin tallennetut asiakirjat, käyttäjätilien tunnistetiedot, IP-osoitteet sekä erilaiset lokitiedot muodostavat nykyisin keskeisen osan rikosasioissa hankittavaa todistusaineistoa. Euroopan komission mukaan sähköistä todistusaineistoa tarvitaan noin 85 prosentissa rikostutkinnoista, ja yli puolessa tutkituista rikoksista todistusaineisto on toisessa valtiossa toimivan palveluntarjoajan hallussa.¹ 

Digitalisaatio on muuttanut rikosprosessin alueellista ulottuvuutta, kun rikoksen tekijä, uhri, palveluntarjoaja ja todistusaineisto voivat kaikki sijaita eri valtioissa. Esimerkiksi Suomessa tehtyä petosta koskeva viestiminen voi olla tapahtunut yhdysvaltalaisessa viestipalvelussa ja tiedot olla tallennettuina useisiin Euroopan unionin ulkopuolisiin palvelinkeskuksiin. Tällaisessa tilanteessa sähköisen todistusaineiston hankkiminen ei ole pelkästään kansallisen pakkokeinolainsäädännön avulla ratkaistavissa oleva kysymys, vaan siihen kytkeytyvät myös kansainvälinen oikeusapu, Euroopan unionin oikeus sekä kansainväliset valtiosopimukset. 

Perinteisesti rajat ylittävä todistusaineisto on hankittu valtioiden välisen oikeusavun avulla. Euroopan unionissa käytössä on lisäksi eurooppalainen tutkintamääräys², jonka tarkoituksena on tehostaa jäsenvaltioiden välistä rikosoikeudellista yhteistyötä. Menettelyt perustuvat kuitenkin lähtökohtaisesti siihen, että pyynnön vastaanottavan valtion viranomainen arvioi pyynnön ja huolehtii sen täytäntöönpanosta. Nopeasti muuttuvassa digitaalisessa ympäristössä tämä voi johtaa kohtalokkaisiin viiveisiin tilanteissa, joissa sähköinen aineisto on vaarassa tulla poistetuksi tai hävitettäväksi automaattisten säilytysaikojen päättyessä.³ Tähän ongelmaan Euroopan unioni pyrkii vastaamaan e-Evidence-sääntelyn avulla. 

Mikä on e-Evidence? 

E-Evidence-kokonaisuus muodostuu kahdesta toisiaan täydentävästä säädöksestä: Eurooppalaisista esittämismääräyksistä ja säilyttämismääräyksistä sähköistä todistusaineistoa varten rikosoikeudellisissa menettelyissä annetusta asetuksesta (EU) 2023/1543 sekä direktiivistä (EU) 2023/1544, jossa säädetään palveluntarjoajien velvollisuudesta nimetä Euroopan unioniin toimipaikka tai oikeudellinen edustaja sähköistä todistusaineistoa koskevien määräysten vastaanottamista varten.⁴ 

Asetuksen tavoitteena on sähköisen todistusaineiston hankkiminen huomattavasti nykyistä nopeammin sellaisissa tilanteissa, joissa aineisto on toisen jäsenvaltion alueella toimivan palveluntarjoajan hallussa. Keskeinen muutos entiseen on se, että toimivaltainen viranomainen voi asetuksessa säädetyin edellytyksin osoittaa eurooppalaisen esittämismääräyksen tai säilyttämismääräyksen suoraan palveluntarjoajalle tai tämän edustajalle ilman, että tietojen hankkiminen kaikissa tilanteissa edellyttää perinteistä oikeusapumenettelyä tai eurooppalaista tutkintamääräystä.⁵ 

Käytännössä E-Evidence täydentää olemassa olevia yhteistyömahdollisuuksia. Rikostutkinnassa voidaan edelleen käyttää esimerkiksi eurooppalaista tutkintamääräystä tai valtioiden välistä oikeusapua silloin, kun niiden soveltamisedellytykset täyttyvät tai kun asia ei kuulu asetuksen soveltamisalaan.⁶ Asetuksen taustalla on vastavuoroisen tunnustamisen periaate⁷, joka on jo pitkään muodostanut Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön perustan. Toisin kuin esimerkiksi eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, e-Evidence-asetuksessa painopiste siirtyy kuitenkin viranomaisyhteistyöstä suoraan palveluntarjoajiin kohdistuviin velvoitteisiin. Tämä tekee sääntelystä oikeudellisesti poikkeuksellisen, sillä palveluntarjoajat osallistuvat aikaisempaa aktiivisemmin rikosprosessin toteuttamiseen. 

Eurooppalainen esittämismääräys 

Asetuksen keskeisin väline on eurooppalainen esittämismääräys (European Production Order). Sen avulla toimivaltainen viranomainen voi velvoittaa palveluntarjoajan toimittamaan yksilöityä sähköistä todistusaineistoa rikosoikeudellista menettelyä varten.⁸ 

Asetuksessa sähköinen aineisto jaetaan tietoluokkiin, joita ovat tilaajatiedot (subscriber data), käyttäjän tunnistamiseen liittyvät tiedot (subscriber identification data), liikennetiedot (traffic data) sekä viestinnän sisältötiedot (content data). Tietoryhmien erottelu ei ole pelkästään tekninen ratkaisu, vaan sillä on oikeudellisesti merkitystä. Mitä voimakkaammin tietoluokka puuttuu yksityiselämän suojaan, sitä tiukemmat ovat myös määräyksen antamisen edellytykset ja siihen liittyvät oikeusturvavaatimukset.⁹ 

Sääntelyratkaisu ilmentää Euroopan unionin pyrkimystä sovittaa yhteen rikostutkinnan tehokkuutta ja perusoikeuksien suojaa. Esimerkiksi sisältötiedot voivat paljastaa henkilön yksityiselämästä huomattavasti enemmän kuin pelkät tilaajatiedot. Tämän takia niiden luovuttamista koskevat edellytykset on määritelty tiukemmiksi. 

Eurooppalainen esittämismääräys voidaan antaa vain asetuksessa säädetyin edellytyksin. Sen on oltava välttämätön ja oikeasuhteinen tutkittavan rikoksen selvittämiseksi, eikä määräystä voi käyttää tilanteissa, joissa sama lopputulos olisi saavutettavissa vähemmän perusoikeuksiin puuttuvilla keinoilla. Lisäksi määräyksen tulee täyttää vastaavan kansallisen pakkokeinon käyttöä koskevat edellytykset määräyksen antavassa jäsenvaltiossa.¹⁰ 

Asetuksessa säädetään myös määräajoista, joiden tarkoituksena on vastata siihen, että sähköinen aineisto voi muuttua nopeasti. Lähtökohtaisesti palveluntarjoajan on toimitettava pyydetyt tiedot kymmenen päivän kuluessa määräyksen vastaanottamisesta. Hätätilanteissa määräaika lyhenee kahdeksaan tuntiin.¹¹ Tällä pyritään ehkäisemään tilanteita, joissa tutkinnan kannalta keskeinen aineisto ehtii poistua palveluntarjoajan järjestelmistä ennen viranomaisen pääsyä tietoihin. 

Eurooppalainen säilyttämismääräys 

Esittämismääräystä täydentää eurooppalainen säilyttämismääräys (European Preservation Order), jonka tarkoituksena on turvata sähköisen todistusaineiston säilyminen myöhempää rikostutkintaa varten.¹² 

Säilyttämismääräys ei oikeuta viranomaista saamaan tietoja haltuunsa. Sen sijaan palveluntarjoaja velvoitetaan estämään yksilöidyn aineiston poistaminen tai muuttaminen määräajaksi. Varsinainen tietojen luovuttaminen edellyttää edelleen erillistä perustetta, kuten eurooppalaista esittämismääräystä tai muuta sovellettavaa menettelyä. 

Säilyttämismääräys on käytännössä merkittävä erityisesti tilanteissa, joissa palveluntarjoajien omat tietojen säilytysajat ovat lyhyitä tai joissa on perusteltu vaara siitä, että käyttäjä poistaa aineiston ennen varsinaisen luovuttamismenettelyn päättymistä. Digitaalisessa toimintaympäristössä tällainen riski on huomattavasti yleisempi kuin perinteisessä asiakirjatodistelussa, mikä tekee säilyttämismääräyksestä keskeisen osan uuden sääntelyn kokonaisuutta. 

Suomen kansallinen täytäntöönpano ja kriittinen suhtautuminen e-Evidence-sääntelyyn 

Vaikka e-Evidence-asetuksen tavoitteena on tehostaa rajat ylittävää rikostutkintaa, uudistus ei ollut jäsenvaltioissa ongelmaton. Hallituksen esityksen mukaan huolta aiheutti muun muassa se, että sähköistä todistusaineistoa koskevat määräykset voidaan osoittaa suoraan palveluntarjoajalle ilman, että sen jäsenvaltion viranomaiset, jonka alueella palveluntarjoaja toimii, aina arvioisivat määräyksen lainmukaisuutta ennen sen täytäntöönpanoa.¹³ 

Perinteisessä kansainvälisessä oikeusavussa ja eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä täytäntöönpanovaltion viranomaisella on keskeinen rooli pyynnön käsittelyssä. E-Evidence-asetuksessa tämä tehtävää siirtyy osittain palveluntarjoajalle. Vaikka asetukseen sisältyy ilmoitusmenettely ja mahdollisuus vastustaa määräyksen täytäntöönpanoa tietyissä tilanteissa, lähtökohta poikkeaa aikaisemmasta yhteistyön mallista.¹⁴ 

Hallituksen esityksessä kiinnitettiin huomiota erityisesti siihen, että sääntelyn tulee turvata riittävä oikeusturva sekä rikoksesta epäillylle että kolmansille henkilöille, joiden tiedot voivat tulla määräyksen kohteeksi. Hallituksen esityksessä korostetaan myös sitä, että asetuksen kansallinen täytäntöönpano edellyttää toimivaltaisten viranomaisten määrittelyä, tehokkaita oikeussuojakeinoja sekä menettelyjä, joilla voidaan huolehtia asetuksen edellyttämistä ilmoitus- ja yhteistyövelvoitteista.¹⁵ E-Evidence ei ole pelkästään tekninen rikostutkintaa koskeva uudistus. Se merkitsee myös muutosta siihen, miten jäsenvaltioiden välinen luottamus ja toimivallan jako rakentuvat rikosprosessiin liittyvässä yhteistyössä Euroopan unionissa. 

Perus- ja ihmisoikeudet sähköisen todistusaineiston hankinnassa 

E-Evidence-asetuksen merkittävin oikeudellinen haaste liittyy perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseen. Sähköinen todistusaineisto voi sisältää erittäin arkaluonteisia tietoja esimerkiksi henkilön yksityiselämästä, terveydestä, taloudellisesta tilanteesta, poliittisesta toiminnasta, uskonnollisesta vakaumuksesta. Digitaalisen viestinnän perusteella voidaan muodostaa hyvin tarkka kuva henkilön elämästä verrattuna perinteisiin pakkokeinoihin. 

Tämän vuoksi sähköisen todistusaineiston hankkiminen merkitsee puuttumista useisiin Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Suomen perustuslaissa turvattuihin oikeuksiin. Keskeisiä ovat erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvattu yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen, 8 artiklassa turvattu henkilötietojen suoja sekä 47 artiklassa säädetty oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen. Lisäksi merkitystä on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklalla sekä Suomen perustuslain 10 §:llä, jotka turvaavat yksityiselämän ja luottamuksellisen viestin suoja.¹⁶ 

Asetuksessa pyritään vastaamaan näihin perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyviin vaatimuksiin oikeusturvamekanismeilla. Eurooppalainen esittämismääräys voidaan antaa vain, jos se on välttämätön ja oikeasuhtainen tutkittavan rikoksen selvittämiseksi. Lisäksi määräyksen on täytettävä vastaavan kansallisen pakkokeinon käyttöedellytykset siinä jäsenvaltiossa, jossa määräys annetaan. Erityisesti liikennetietojen ja viestinnän sisältötietojen hankkimiseen sovelletaan tilaajatietoja tiukempia edellytyksiä.¹⁷ 

Tästä huolimatta herää kysymys siitä, siirtyykö osa oikeudellisesta arvioinnista käytännössä palveluntarjoajille. Vaikka palveluntarjoaja ei ratkaise määräyksen lainmukaisuutta tuomioistuimen tavoin, sen on arvioitava esimerkiksi määräyksen muodollista pätevyyttä sekä asetuksessa säädettyjä kieltäytymisperusteita. Tämä voi olla ongelmallista tilanteissa, joissa määräys koskee asianajosalaisuuden, journalistisen lähdesuojan tai muun erityisen luottamuksellisen tiedon piiriin kuuluvaa aineistoa. Tällaisissa tapauksissa palveluntarjoajalla ei välttämättä ole käytettävissään kaikkia niitä tietoja, joiden perusteella oikeudellinen arvio olisi mahdollista tehdä kattavasti. 

Käytännön vaikutukset rikosprosessiin 

Rikostutkinnan näkökulmasta e-Evidence-asetus tarjoaa mahdollisuuden nopeuttaa ja tehostaa sähköisen todistusaineiston hankkimista. Erityisesti vakavien tietoverkkorikosten, petosten, kiristyshaittaohjelmien, lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten sekä järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa sähköinen aineisto voi ratkaista rikoksen selvittämisen onnistumisen. 

Samalla uudistus lisää myös palveluntarjoajien vastuuta. Yritysten on huolehdittava siitä, että niillä on käytettävissään asetuksen edellyttämä oikeudellinen edustaja tai toimipaikka sekä riittävät resurssit määräysten vastaanottamiseen ja käsittelyyn. Käytännössä tämä edellyttää sekä oikeudellista että teknistä osaamista. 

Puolustuksen näkökulmasta asetuksen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun arvioidaan sähköisen todistusaineiston hankkimisen lainmukaisuutta. Puolustuksella tulee olla mahdollisuus saattaa määräyksen lainmukaisuus riippumattoman tuomioistuimen arvioitavaksi sekä vedota mahdollisiin menettelyvirheisiin silloin, kun ne ovat voineet vaikuttaa todisteen hankkimiseen tai oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseen. On myös syytä erottaa toisistaan sähköisen todistusaineiston hankkiminen ja sen näyttöarvo. Se, että tiedot on saatu asetuksen mukaisella eurooppalaisella esittämismääräyksellä, ei vielä osoita niiden olevan oikeita, muuttumattomia tai yksiselitteisesti yhdistettävissä rikoksesta epäiltyyn henkilöön. Todisteiden arviointi kuuluu edelleen kansalliselle tuomioistuimelle oikeudenkäymiskaaren 17 luvun mukaisesti.¹⁸ 

E-Evidence-asetus on merkittävä Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön uudistus. Sen tavoitteena on vastata digitaalisen toimintaympäristön haasteisiin nopeuttamalla sähköisen todistusaineiston hankkimista rajat ylittävissä rikostutkinnoissa. Uudistus muuttaa jäsenvaltioiden välistä toimivallanjakoa ja korostaa palveluntarjoajien asemaa rikosoikeudellisessa yhteistyössä. Tästä syystä asetuksen merkitys ulottuu huomattavasti yksittäisiä pakkokeinoja laajemmalle. Digitaalisessa toimintaympäristössä rikostutkinnan tehokkuus on sovitettava yhteen oikeusvaltioperiaatteen, perus- ja ihmisoikeuksien sekä tehokkaiden oikeussuojakeinojen kanssa.

1.  European Commission, E-evidence – Cross-border Access to Electronic Evidence, accessed August 4, 2026, https://commission.europa.eu/law/cross-border-cases/judicial-cooperation/types-judicial-cooperation/e-evidence-cross-border-access-electronic-evidence_en.  ↩︎
2. Eurooppalainen tutkintamääräys, keskinäinen oikeusapu ja yhteiset tutkintaryhmät | Euroopan oikeusportaali ↩︎
3. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1543, johdanto-osan perustelukappaleet 1–8, EUVL L 191, 28.7.2023. ↩︎
4. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1543, EUVL L 191, 28.7.2023; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2023/1544, EUVL L 191, 28.7.2023. ↩︎
5. Asetus (EU) 2023/1543, erityisesti 1, 4 ja 5 artikla.  ↩︎
6. HE 175/2025 vp, s. 18–27 ↩︎
7. Rikosasioita koskevien lopullisten päätösten vastavuoroinen tunnustaminen ↩︎
8. Asetus (EU) 2023/1543, 8 artikla.  ↩︎
9. Asetus (EU) 2023/1543, 2 artikla.  ↩︎
10. Asetus (EU) 2023/1543, erityisesti 8, 9 ja 11 artikla. ↩︎
11. Asetus (EU) 2023/1543, 12 artikla. ↩︎
12. Asetus (EU) 2023/1543, 10 artikla. ↩︎
13. HE 175/2025 vp, erityisesti jaksot 2–5. ↩︎
14. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1543, erityisesti ilmoitusmenettelyä ja täytäntöönpanon vastustamista koskevat säännökset. ↩︎
15.  HE 175/2025 vp, jaksot 4–6. ↩︎
16. Euroopan unionin perusoikeuskirja, 7, 8, 47 ja 52 artikla; Suomen perustuslaki (731/1999), 10 §; Euroopan ihmisoikeussopimus, 8 artikla. ↩︎
17. Asetus (EU) 2023/1543, erityisesti 5–12 artiklat sekä johdanto-osan perustelukappaleet. ↩︎
18.  Oikeudenkäymiskaari (4/1734), 17 luku. ↩︎