Venäjään kohdistuneiden EU-pakotteiden laajentumisen myötä pakotesääntelystä on tullut osa jokapäiväistä liiketoimintaa. Samalla myös rikosoikeudellinen sääntely on muuttunut merkittävästi. EU pakoterikosdirektiivin (EU) 2024/1226 tavoitteena on varmistaa, että unionin pakotteiden rikkominen on kriminalisoitu yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa ja että seuraamukset ovat riittävän tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
Suomessa direktiivi pantiin täytäntöön muuttamalla rikoslakia. Aiemman sääntelyrikosjärjestelmän sijaan rikoslakiin lisättiin omat tunnusmerkistönsä pakoterikokselle, törkeälle pakoterikokselle, tuottamukselliselle pakoterikokselle sekä pakoterikkomukselle. Samalla yhteisösakkoa koskevaa sääntelyä uudistettiin siten, että vakavimmissa pakoterikoksissa oikeushenkilölle tuomittavan yhteisösakon enimmäismäärä voi nousta viiteen prosenttiin yrityksen liikevaihdosta, kuitenkin enintään 40 miljoonaan euroon.
Oikeudellisesti kiinnostavinta on se, miten rikosoikeudellinen vastuu kytkeytyy yritysten riskienhallintaan. Hallituksen esityksen ja direktiivin taustalla on ajatus siitä, että yrityksiltä voidaan edellyttää aktiivisia toimia pakoteriskien tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi. Käytännössä asiakkaiden ja liikekumppaneiden taustaselvitykset, toimitusketjujen tunteminen, sisäiset ohjeistukset sekä tehokkaat valvontamenettelyt eivät ole enää pelkästään hyvää hallintotapaa, vaan niillä voi olla ratkaiseva merkitys arvioitaessa, onko yritys noudattanut siltä edellytettävää huolellisuutta.
Tämä heijastaa laajempaa kehityssuuntaa eurooppalaisessa rikosoikeudessa. Yrityksen rikosoikeudellinen riski ei enää määräydy yksinomaan sen perusteella, onko pakotteita rikottu tahallisesti, vaan myös sen perusteella, onko organisaatio huolehtinut riittävästä riskienhallinnasta ja valvonnasta. Pakotesääntelyn noudattaminen ei siten ole enää vain kansainvälisen kaupan tai vientivalvonnan kysymys, vaan yhä selvemmin osa yrityksen kokonaisvaltaista riskienhallintaa ja hyvää hallintotapaa.
Hallituksen esityksen perusteella lainsäätäjän tavoitteena ei ole pelkästään ankaroittaa seuraamuksia, vaan ennen kaikkea vahvistaa pakotteiden ennalta ehkäisevää vaikutusta. Tästä näkökulmasta pakoterikoksia koskeva uudistus kuvastaa laajempaa kehitystä, jossa rikosoikeudellinen vastuu kytkeytyy yhä tiiviimmin yritysten riskienhallintaan ja ennakoivaan riskienhallintaan. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että yrityksen sisäiset valvonta- ja kontrollimekanismit voivat tulevaisuudessa nousta keskeiseen asemaan arvioitaessa sekä yhteisösakon että mahdollisen henkilökohtaisen rikosvastuun edellytyksiä
